Valitettavasti sama julkisten varojen imeminen veroparatiiseihin on tapahtumassa myös lastensuojelupalveluissa samaisen monikansallisen yhtiön toimesta. EU-säännösten vaatima hankintakilpailutus on kuntien palveluiden järjestämisessä johtamassa siihen, että yksityiset, voittoa tavoittelevat yhtiöt tulevat myös lastensuojelun palvelumarkkinoille. Näissä kilpailutuksissa hinnan merkitys kilpailutuksen lopputuloksessa on alkanut olla miltei säännönmukaisesti 60-70%, jolloin palvelun laadun merkitykseksi jääkin enää vain 30-40%. Lasten ja perheiden hädällä tehtävä bisnes jos mikä sotii ainakin minun ja monen muunkin moraalia vastaan, semminkin, kun verorahoja ei Suomeen näistä voitoista aina tahdo jäädä; Mehiläinen kun on kovaa vauhtia marssimassa myös pk-seudun lastensuojelupalveluiden kimppuun.

Ihmisten eriarvoisuuden kannalta myös lastensuojelupalveluiden järjestämisellä ja näiden palveluiden laadulla on iso merkitys. Mitä enemmän palveluita alkavat tuottaa voittoa tavoittelevat yhtiöt, sitä suurempi on se riski, että voitot kaavitaan lasten ja perheiden palveluiden laadusta ja veronmaksajien taskunpohjilta. Kunnat eivät pysty ainakaan pk-seudulla tuottamaan kaikkia lastensuojelupalveluita itse. Ei ainakaan palveluita, joiden resurssointi niiden erityisyyden takia on kovin kallista. Tästä huolimatta pitäisi ehdottomasti toimia suuntaan, että kuntien kumppaneina lastensuojelupalveluista järjestämässä olisivat järjestöt tai säätiöt, jotka eivät tavoittele toiminnassaaan taloudellista voittoa. Tämä jos mikä olisi kuntalaisten palveluiden järkevää järjestämistä, vastuullista talouspolitiikkaa ja varojen säästämistä.