Valtuutettu Tiina Aavaparta piti valtuuston toukokuun kokouksessa Vasemmiston ryhmäpuheenvuoron Espoon kaupungin tarkastuskertomuksesta.  Puheenvuorossa linjattiin valtuustoryhmän arvopohjaa ja otettiin kantaa palveluiden alasajoon sekä palvelupuutteiden inhimillisiin ja taloudellisiin vaikutuksiin.

Espoo on ikääntynyt ja muuttunut monimuotoisemmaksi. Palvelujen tarpeisiin ei kyetty kriisivuosien jälkeen vastaamaan edelleenkään riittävästi. Olemme säästäneet palveluiden ketteryyden kuoliaaksi, mikä näkyi esimerkiksi lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntymisessä.

Huolenaiheeksi talouden osalta on nostettu valtionosuusjärjestelmän epäoikeudenmukaisuus, jota korjaamalla epäilemättä paranneltaisiin liikkumatilaa kasvukaupunkien erityispiirteitä huomioimalla. Tälle annamme myös vasemmistoliitossa vihreää valoa, mutta mallin parantaminen ei muuta sitä, että manner-Suomen veturi kantaa vastuuta muusta Suomesta jatkossakin.

Tämän mahdollistamiseksi uusien espoolaisten kotiutuminen on ensiarvoisen tärkeää. Heihin panostaminen tuottaa veroeuroja vähintään pidemmällä aikajänteellä. Osallisuus on pitkänmatkan juoksu ei vuosisprintti. Vieraskielisten, samoin kuin nuorten työttömyydessä on meillä ikävä pysyvä kohouma käyrässä. Tarkastuslautakunnan puheenjohtajan mainitsemien sakkomaksujen toistuminen jälleen on kestämätön trendi, ja se tulee rasittamaan uuden Espoon kaupungin taloutta ikävästi. Kohouman sulattamiseen voisi hyödyntää liikunnan ja kulttuurin avulla osallisuuden keinoja puhtaiden työllisyys ja sote palveluiden ohella.

Viime vuoden osalta huolestuttavaa oli se, että jätimme Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle sote- ja pelastuspalveluita, jotka eivät olleet hyvällä tasolla. Neuvolapalvelut eivät toteuttaneet perustehtäväänsä kuin osittain, kotihoito nikotteli, oppilashuolto ei kyennyt vastaamaan vanhaankaan palvelutarpeeseen, saati syvenevään pahoinvointiin. Psykologien ja lääkärien puute jatkui siirtymän yli. Työkuorma oli yksi syy rekrytointihankaluuksiin, mihin meillä olisi ollut keinoja vaikuttaa.

Henkilöstön saatavuudesta johtuvia palveluhäiriöitä oli laajemmin, jopa teknisellä toimialalla eli palveluissa, jotka yhä ovat Espoon organisaatiossa. Työhyvinvoinnin osalta mittarit menivät vuonna 2022 alaspäin ja poissaoloja oli enemmän, mikä toki osittain selittyy lähityön palaamisella.

Ahdistuneisuus ja uupumus ovat lisääntyneet työntekijöiden, espoolaisaikuisten ja lasten ja nuorten – etenkin lukiolaisten – keskuudessa. Uupuneet aikuiset eivät jaksa vastata lastenkaan tarpeisiin. Kukoistaminen vaatisi tukea, jota emme Espoo - nimisenä yhteisönä ja yksilöinä toisille jaksaneet tarpeeksi antaa.

Espoon tilikauden tulos oli 244,8 miljoonaa euroa, mitä selittää osaltaan maan hallituksen myöntämät tuet. Hallituksilla on väliä. Tuleva hallitus vaikuttaa intoilevan leikkauksista jo siinä määrin, että on vaikea nähdä niille muuta kuin ideologisia perusteita: julkisen sektorin pienentäminen ja sen roolin vähentäminen on oikeistolle sisäänrakennettu pyrkimys. Me täällä kaupungissa sitten kannamme vastuun leikkaustoimien pahoinvointia lisäävistä vaikutuksista. Panostukset ehkäisevään hyvinvointityöhön, viihtyisään kaupunkiin ja toimivaan arkeen ovat tuottavia investointeja. Rahoituspohjaa on kyettävä tulevana syksynä tarkastelemaan aidosti kestävän kehityksen periaatteita noudattaen.

Vasemmistoliiton ryhmä kiittää Espoon vuoden 2022 työntekijöitä siitä, että olette mahdollistaneet hyvinvointia, elinvoimaa ja kukoistusta asukkaillemme. Pelkkä kiitos ei kuitenkaan riitä, vaan lisää toimia työn kuormittavuuden vähentämiseen on etsittävä.

Lopuksi: Yhdysvaltain 1960 -luvun varapresidentti H.H. Humbrey on sanonut: ”Empatia ei ole heikkoutta, eikä heikommassa asemassa olevista huolehtiminen ole sosialismia.” Ne ovat viisautta, kykyä nähdä kauas - ne ovat vastuunkantoa. Tämä resepti oli onneksi viime vuonna pääsääntöisesti Espoossa käytössä, aina voi parantaa.

Lisätietoja:

Tiina Aavaparta
Vasemmiston valtuustoryhmän puheenjohtaja
tiina.ahlfors@hotmail.fi